Post Image

Nepsynä työelämässä – osa 1

Nepsynä ulos kaapista. Onko yritystoiminnalleni vaarallista kirjoittaa tästä aiheesta? Aika näyttää – otan siis riskin!

Mä kirjoitan Kasvu Agencyn ajankohtaisosioon tulevaisuudessa tähän aiheeseen liittyvistä asioista aina välillä. Olen törmännyt työelämässä aika usein siihen, että ei kelpaa sellaisena kuin on. Olen hoksannut, että se liittyy vahvasti tähän ”nepsy-asiaan”. Karua, eikö?

 

*nepsy = lyhenne neuropsykiatrisista haasteista, jotka johtuvat aivotoiminnan rakenteellisesta ja toiminnallisesta poikkeavuudesta.

 

Nepsyys ei ole sairaus. Se on ominaisuus, josta minun ei tarvitse (enkä edes voi) hankkiutua eroon. Se ei vaikuta työni laatuun kuin positiivisesti. Neuroepätyypillisyyteni on minulle supervoima, josta ammennan kaiken sen luovuuden ja timanttisuuden, jota pystyn asiakkailleni tarjoamaan. Minulla ei ole vammaa (kun kerroin eräässä työpaikassa nepsyydestäni, minulle puhuttiin sen jälkeen valtavan hitaasti selkosuomityyliin) eikä mahdollinen erilaisuuskaan ole toiselta pois, se voi olla ihan päinvastoin –  tämä on ollut monessa yhteydessä hienoa kokea!

 

Mielenkiintoinen persoonallisuus saattaa kuitenkin aiheuttaa negatiivissävytteistä kummeksumista, mikä voi johtaa pahimmillaan syrjimiseen työpaikalla. Joo, koettu on tämäkin. Uhrin näkökulmasta voin sanoa, että ei tunnu kovin kivalta.

 

Olennaisimmat seikat työpaikoilla on suunniteltu neuronormaaleille.

Suurin osa ihmisistä on neuronormaaleja. ”Neurotyypillinen” henkilö on siis ihmisten käyttämä nimitys ihmisille, joilla ei ole neurologista poikkeavuutta. Termiä käyttivät alun perin autismikirjolaiset, mutta nykyään myös muut neurologisesti poikkeavat ihmiset, heidän lähipiirinsä ja aiheeseen perehtyneet ammattilaiset (myös lääketieteen puolelta).

 

Hyvin pitkälti valtaosa yrityskulttuureista on neuronormaalien ihmisten suunnittelemia, koska suurin osa ihmisistä on neurotyypillisiä. Tämä heijastuu monissa yrityskulttuureissa, joissa kerrotaan arvostettavan erilaisuutta, mutta se usein koetaan tästä huolimatta vieraaksi. Nepsy saattaa tällöin tuntea olonsa ei-toivotuksi.

 

Tästä, ja monesta muusta syystä, nepsyt pysyvät usein työelämässä hyvin syvällä komeroissaan. Itse en jaksa enää olla siellä. Olen ollut koko elämäni. Enää en tee niin, koska törmään työelämässä väistämättä tilanteisiin, joissa joudun selittämään käytöstäni. Käytös vain saatetaan tulkita jollain tavalla erilaisena. 

 

Aina ei jaksa olla niin sosiaalinen ja keskustella päivän uutistarjonnasta lounasruokalassa näyttelijänviitta päällä ”normaalimpaa” esittäen.

Varsinkin, jos sen sijaan haluaisi keskustella ”erikoisista mielenkiinnonkohteista”, jotka pyörivät omassa mielessä.

 

Tässä tekstissä on jo tähän mennessä ”väännetty paljon rautalangasta” ja käytetty lähes laitoin määrä lainausmerkkejä. Olenko tiedostamattani latautunut kirjoittamaan tätä tekstiä niin, että joudun perustelemaan, että olen ihan hyvä tällaisena kuin olen. Mahdollisesti.

 

Mieleen tulee ajatuksia siitä, että joudun taas kohtaamaan ennakkoluuloja ja epäilyksiä. Niin ei pitäisi olla, me eletään 2020-lukua, ja jos omat asenteet ovat jääneet jälkeen, ne voi hinata takaisin tälle vuosikymmenelle. Meitä nepsyjä on työelämässä paljon! Varsinkin luovilla aloilla nepsyys voi muuntua todelliseksi supervoimaksi, josta on huomattava kilpailuetu työelämässä. Nepsyys ei siis todellakaan ole automaattisesti haitta, vaan se voi olla aivan päinvastoin, kuten tässäkin tapauksessa.

 

Tulen ulos kaapista osittain myös sen takia, että voin rohkaista muita omalla esimerkilläni kertomaan, mistä se mahdollinen oma erilaisuus kumpuaa. Murretaan nepsyjen ”omituisuuden” mystisyys. Kortit ja kissat pöydälle. En toki halua enkä aio painostaa ketään raottamaan kaapin ovea. Pitää tehdä ja toimia sen suhteen niin kuin itse tietää ja kokee parhaaksi.

 

ADHD on työelämässä liian suuri tabu.

Monet ADHD-diagnoosin saaneista henkilöistä käyttävät lääkkeinä stimulantteja, eli niin sanottuja tietynlaisia piristeitä (linkin kautta lisää tietoa), joilla saadaan tiettyjen aivoalueiden toiminta ”toivotulle tasolle”, jotta työssä tapahtuva toiminta ei mahdollisesti ole tehotonta tai takkuilevaa. Tämä oli muuten omasta päästäni muotoiltu kerronta, mutta siinä ei pitäisi olla asiavirheitä. Jos on, niin let me know!  Kaikki muuten eivät voi (jos lääkkeestä on enemmän haittaa kuin hyötyä) tai halua käyttää ADHD-lääkkeitä, ja sekin on ihan täysin ok. Jokainen on yksilöllinen tässäkin asiassa, ja päättää itse hoidon tarpeesta ja sen hyödystä. Ja ADHD:ta voi toki tukea myös ei-lääkinnällisillä keinoilla!

 

Koska ADHD:lla on voimakas negatiivinen stigma (villit tarkkisluokan muksut, langat käsistään valuttanut työntekijä, elämäntapahaahuilija…), siitä monesti vaietaan työelämässä.

 

Tässä pieni alustus nepsyyden maailmaan, ja samalla peiliin katsomisen paikka. Muistaako joku kuullensa työkaveriltaan joskus, että tällä on ADHD tai vaikkapa autismikirjo? Minä en muista, vaikka yhdessä aikaisemmassa työpaikassani olen tästä aiheesta itse avautunut. Ollaan avarakatseisempia! Jo pelkästään ADHD:ta esiintyy aikuisilla  2,5 %–3,4 % välimaastossa (kaypahoito.fi).

 

Olen nepsy. Minulla pysyvät langat käsissä. Saanko olla tällainen, vaikka olen työelämässä, ja saatat ostaa minulta palveluita? Vaikuttaako tämä negatiivisesti päätökseen tulevasta mahdollisesta toimeksiannosta?

Nepsyjen superominaisuuksia ovat muun muassa:

intohimoisuus, ulospäinsuuntautuneisuus, luovuus, hauskuus, strategisuus, välittäväisyys, älykkyys, huumorintajuisuus, empaattisuus, ainutlaatuisuus, karismaattisuus, futuristisuus, sanavalmius, kiltteys, isosydämisyys, intuitiivisuus, ystävällisyys, rehellisyys, vilpittömyys, viihdyttävyys, inspiroivuus ja mielikuvituksellisuus.

 

Nepsynä työelämässä jatkuu tulevaisuudessa päiväkirjamaisena blogina.

Olen kirjoittanut blogeja vuodesta 2009, mutta en ikinä mitään näin henkilökohtaista. Nyt oli korkea aika. Siitä voi olla hyötyä yleismaailmallisesti, koska onhan se hyvä, että tästä aiheesta joku avautuu. ADHD ja muut nepsyhommat ovat muuten olleet viime aikoina uutisoinneissa, koska moni on tunnistanut itsessään nepsy-piirteitä. En tiedä, onko kaikin tavoin myllerryksessä oleva maailmantilanne kuormittanut liikaa aisteja, ja moni apua tarvitseva on alkanut hakea tukea. Sydämelisesti tsemppiä heille!

 

Uskon, että tämä yrittäjyys pukee minua nepsyyden kannalta valtavasti. Saan tehdä asiat niin kuin parhaaksi katson, ja luoda aidosti yksilöllisyyttä ja omia arvojani huokuvan yrityskulttuurin pikku toimistooni.

 

Rock’n’roll! Tsekkaa myös muut ajankohtaiset kuulumiset.

svgPähein podcast ikinä!
svg
svgSisältömarkkinoinnin kurssi EDUKOS Online Institutessa