Nepsynä työelämässä – osa 2

Kylläpä on aikaa vierähtänyt, kun olen viimeksi tästä aiheesta kirjoittanut. Paljon on kaikenlaista ollut ja tuntuu, että olen käyttänyt työajan täysin muuhun kuin “omaan markkinointiin”. Samaa olen kuullut eri puolelta, sitä on liikkeellä. Suutarin lapsella ei ole kenkiä. Oma markkinointi niin sanotusti kusee, vaikka se on investointi. Alan ammattilainen kun lähtee sitä omalle firmalleen tekemään, niin liian usein mielessä leijuu ajatus: “non billable”.

Se nepsyys* työelämässä. Tsiisus, se on “kaapistakin” ulostulleelta välillä vaikea asia, ja sen säästää sokeriksi pohjalle. Tai oikeastaan välttämättömäksi pahaksi sanoa (tältä musta tuntuu, mun oma kokemus!). Jollakin tavalla se hävettää itseä.

Vaikka olen tullut ulos sieltä “nepsykaapista”, niin ehkä tavallaan ajattelen, että ei kukaan kuitenkaan lue näitä kirjoituksia, vaikka toki tiedän, että ne indeksoituvat (toivottavasti) Googleen, ja saattavat lohduttaa jotakin henkilöä, joka aihetta tutkii. Toivottavasti – totean tähänkin väliin.

No mistä mä tässä toisessa osassa kirjoitan. No palavereista. Miksi? Koska ne saattavat olla nepsyille vaikeita.

Toki varmasti löytyy neuroepätyypillisiä henkilöitä, jotka radiosäteilevät palavereissa innokkaina kilpaa Sagittarius A:n kanssa (olen vähän liian innokas tähtitieteen harrastaja – totta kai vain ”for dummys”-osastoa). Hienoa! On myös valtavan paljon nepsyjä, jotka haluaisivat kadota palavereissa kylmän avaruuspölyn joukkoon. Mielellään sinne ihan galaksien väliseen tyhjään ja pimeään avaruuteen, pois kaiken actionin keskeltä.

Mä olen palavereissa huono (vitsi mä oon epäkaupallinen). No joo, ehkä vähän dramaattinen ilmaisu. En mä oo huono (ja olen aika ankara itselleni), jos aihe on mulle hyvin tuttu ja omaa osaamista vastaava. Omasta mielestäni ainakin. Saatan höpöttää jotain “outoa” (tavallisesta small talkista poikkeavaa), ja jos palavereja tulee saman ryhmän kanssa useita tai säännöllisesti, niin kerron yleensä viimeistään kolmannella kerralla olevani nepsy, jotta saan “vähän anteeksi”. 

Surullista kyllä, tavallaan. Onko se sitten sitä, että jälleen kerran se omituisuus, joka nyt saa selityksen – syyn, niin sitten katsotaan, että oukkei. Mikäli porukka on suvaitsevaista. Aina ei ole niin. Kerran, kun tästä ominaisuudestani mainitsin, niin minulle alettiin puhua puolet hitaampaa tahtia. Sanoin, että olen yhä se sama Maria. Eikä minulle tarvitse puhua niin. Kaikki väännettiin myös sen jälkeen mulle rautalangasta. En ymmärrä miksi. Sanoin, että älkää pliis googlettako hirveästi ainakaan – kerron mieluummin itse. Kaikki me nepsyt ollaan yksilöitä ja omilla vahvuuksilla ja heikkouksilla. Niin kuin me kaikki!

Mä en ota palavereja useampia samalle päivälle, ellei se ole välttämätöntä.

Mikäli otan useamman palaverin päivälle, olen niiden jälkeen tai niiden aikana muumio. Tai Muumien mörkö, joka muuten by the way on aivan hirvittävän väärinymmärretty hahmo. Ehkä mörkökin on nepsy. Lol. Saan muuten käyttää tuota lol-ilmaisua, koska olen 90-luvun muksu, ja silloin, kun pidin hauskaa lukiossa nörttiporukassa, niin me oltiin ensimmäisten joukossa pioneereina sitä sanaa viljelemässä. Siitäs saitte nykyajan nuoriso, jotka naureskelette meille ”lol-vanhuksille”. Tämän piti olla hauska kevennys. Eksyin aiheesta. Mutta ei se haittaa, sillä tämä on vähän kuin päiväkirja. Mutta mun vitsit ei naurata muuta kuin nörttejä – yleensä. Otan mielelläni maksimissaan pari palaveria päivässä, jolloin pystyn takaamaan sen, että olen professional Maria.

Ja tämä on sitten muuten päiväkirja, ja en tiedä onko tällaisia vastaavia pölötyskirjoituksia yleensä business-maailmassa.

Nepsynä mulle tulee aika nopeasti aistiärsykekynnys täyteen, ja mulle riittää usein, että olen riittävän ajan tasalla oman alakohtaisen tietotaitoni kehittymisestä. Tästä syystä jätän aika usein jopa tuttujen ihmisten (joilla on mahtavan mielenkiintoisia juttuja) postauksia Linkkarissa lukematta. Zorry!

Nepsyt kuormittuvat usein helposti kaikesta pöhinästä ja suoritettavista velvotteista, jotka eivät ole nepsylle mielenkiintoisia. Ei koske kaikkia nepsyjä. Kirjoitan puhtaasti oman nepsyyteni, nepsytuttavien kokemusten ja lukemani kirjallisuuden tai artikkelien pohjalta. Se ei silti tarkoita, että me nepsyheimoon kuuluvat olisimme laiskoja alisuoriutujia tai saikuttajia. Olen huomannut ja kokenut, että usein se on ihan päinvastoin.

Pyrin vähentämään nepsyjä kohtaan liittyvää stigmatisointia, ja haluan jakaa henkilökohtaisia kokemuksiani aiheesta blogissani. Mahdollisesti joku voi saada tästä pikkiriikkisen lohtua.

Adjöö, adjöö! Kuullaan taas.

*Nepsy = Nepsy on lyhenne neuropsykiatrisista haasteista, jotka johtuvat aivotoiminnan rakenteellisesta ja toiminnallisesta poikkeavuudesta.
Lähde: Näe nepsy